Iso-Hiiden kartanon tilalla kausityöntekijöiden tehtäviin kuuluu myös asiakaspalvelua. Siksi pääosa työntekijöistä on suomalaisia – joukkoon mahtuu niin koululaisia, opiskelijoita kuin muutama eläkeläinenkin.
Iso-Hiiden kartanon marjatilan parkkipaikalla seisoo monta autoa, vaikka tilan päätuotteen mansikan satokausi on jo ohi. Nyt poimitaan vadelmaa ja pensasmustikkaa, jotka houkuttelevat kesälomien päättymisen jälkeen etupäässä eläkeläisiä itsepoimijoita.
”Sitä luulee kokemuksesta tietävänsä, milloin asiakkaat saapuvat, mutta aina tulee yllätyksiä. Vilkkauteen vaikuttaa tietysti sää mutta myös esimerkiksi se, mitä ihmiset lukevat mediasta”, tilan emäntä Tiina Hiidenkari sanoo.
Hiidenkarin isovanhemmat ostivat tilan 1930-luvulla, ja toimintaa jatkoivat vanhemmat ja sen jälkeen Hiidenkari itse. Nykyään myös Hiidenkarin aikuinen poika on mukana tilan töissä.
Marjanviljelyyn tilalla siirryttiin 80-luvulla. Tavoitteena on, että marjoista 80–90 prosenttia myytäisiin asiakkaiden itsepoimintana. Tilalla onkin panostettu itsepalveluasiakkaiden viihtyvyyteen. Poimijoille lainataan jakkaroita, heitä kuljettaa pelloille traktorivankkuri, ja lapsiperheitä varten löytyy leikkipaikka. Virkistystä saa kahviosta, jonka toiminta on toistaiseksi ulkoistettu.
”Emme poimi lainkaan marjoja myytäväksi tukkuihin tai kauppoihin vaan ainoastaan sen verran, mitä samana päivänä menee kaupaksi suoraan tilalta.”
Nuorimmat työntekijät 15-vuotiaita
Sesonkiaikana tila työllistää eri pituisiksi jaksoiksi noin neljäkymmentä suomalaista sekä neljä vakituista ukrainalaista. Kausityöntekijöistä osa tekee poimimisen, kitkemisen ja istuttamisen lisäksi asiakaspalvelua, kuten marjojen myymistä sekä itsepoimijoiden opastusta.
”Emme missään nimessä pystyisi pyörittämään toimintaa pelkästään ulkomaalaistyövoimalla, koska täällä pitää osata suomea”, Hiidenkari sanoo.
Nuorimmat työntekijät ovat vasta 15-vuotiaita ja usein ensimmäisessä kesätyöpaikassaan, mutta mukana on myös vakituista ydinjoukkoa, heistä muutama eläkeiässä. Työnjohdolta työvoiman moninaisuus vaatii pelisilmää.
”Ei voi olettaa, että viisitoistavuotias jaksaisi tehdä kahdeksan tunnin työpäivää. Pitää myös ymmärtää, että nuorilla on työnteon lisäksi muitakin menoja, kuten rippikoulua ja matkoja perheen kanssa.”
Marjoja poimitaan urakkapalkan sijaan tuntipalkalla, koska kokemuksen kautta on todettu, että siten saadaan paljon parempaa laatua.
Reippaita ja motivoituneita nuoria
Iso-Hiiden kartanon tilalle on joka vuosi saatu riittävästi työvoimaa, tosin hakijoiden määrä on vuosien varrella laskenut. Paikallisena kesätyön tarjoajana tilalla on merkitystä, koska mahdollisia työpaikkoja ei alaikäisille ole tarjolla liikaa.
Hiidenkari julkaisee ilmoituksen kausityöpaikoista helmi-maaliskuun vaihteessa tilan omilla kotisivuilla sekä TE-palveluiden järjestelmässä.
”Meille töihin päästäkseen täytyy olla valmis tekemään kaikenlaisia töitä. Pitää myös olla joustavuutta työn ajankohdassa. Esimerkiksi tänä vuonna mansikan satokausi alkoi yli kaksi viikkoa viime vuodesta myöhässä. Aina joku haluaisi tulla vaikka vain viikoksi, mutta se ei onnistu.”
Pääsääntöisesti valitut nuoret ovat Hiidenkarin mukaan olleet reippaita ja motivoituneita.
”Minusta on ikävää, jos suomalaisia nuoria haukutaan työntekijöinä. Toki tiloilla, joilla koko toiminta on kiinni poimitun marjan määrästä ja sen myynnistä eikä perustu itsepoimintaan, on erilaiset tarpeet. Silloin ehkä halutaan poimijoilta ennen kaikkea tehokkuutta.”
Teksti ja kuvat: Jaana Tapio